Päivän viimeisenä luennoitsijana oli LT psykiatri, psykoterapeutti Leena Väisänen.

Leenan luentoaiheena oli Perheinterventio lapsiperheille. Leena on jo tänä keväänä kouluttanut lujalaisia perhekoteja aiheesta sekä Kouvolassa että Muhoksella. Leena paikkasi lyhyellä varoitusajalla poisjäänyttä Tuomo Vilppolaa. Lämmin kiitos siitä.

Perheinterventio on lapsikeskeinen, vanhemmuutta kunnioittava menetelmä. William Beardslee kehittänyt alun perin perheille, joissa vanhempi sairastaa depressiota. Suomessa kokemuksia vakavissa mt-häiriöissä, vanhemman syöpäsairaudessa ja lastensuojelutyössä.

Perheinterventio on Leenan mukaan tarkoitettu siihen taitekohtaan, kun aletaan hoitamaan esim. depressiivistä aikuista, jonka hoidon oltava myös kunnossa. Perheinterventio ei sovi akuuteille perheille, ei korvaa hoitoa eikä ratkaise lastensuojelullisia ongelmia. Perheinterventio on ennaltaehkäisevä ja lastensuojelussa pidetty työskentelymuoto, jossa lapselle ei puhuta vanhempien ohi, vaan vanhempi kertoo tuettuna lapselle sen, mikä häntä vaivaa. Perheinterventiota voi tehdä esim. ennen sijoitusta; vanhemmat kuvailevat lapsiaan, joille tehdään sen pohjalta kysymyksiä ja samoin lapsia kuullaan ja he saavat laatia vanhemmilleen kysymyksiä. Uuden lastensuojelulain päämäärät otetaan huomioon; perheet ovat jäämässä perhekotien tuen piiriin. Perheinterventio on yksi tapa tehdä yhteistyötä suunnitelmallisesti. Perheinterventiossa otetaan huomioon sijoituksen vaikeudet; vanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa, lapsella on huoli vanhempien ja sisarusten tilanteesta. Puhumattomat asiat avataan; huostaanotto, perheen salaiset traumaattiset tapahtumat, vanhempien psyykkiset ja somaattiset sairaudet, päihteet ja huumeet.

Päämääränä on avata keskustelu perheen sisäisistä, vaikeista asioista lasten kehitystason mukaisesti. Perheiden toive on päästä aikaan ennen huostaanottoa ja normalisoida perhe-elämä. Kotikäynnit ovat tärkeitä vaikka toiselle puolelle Suomea. Yhteistyö perheen ja perhekodin kanssa parantuu tuolloin merkittävästi. Tuloksista on tulossa väitöskirjoja. Leena kertoi, että eri kulttuureissa ja läpi sukupolvien on taipumus välttää puhumasta psyykkisistä sairauksista. Siksi perheillä, joissa vanhemmilla on mielialahäiriö, lapsilla ei ole käsitteitä/sanoja sille, kuinka puhua vanhempien poikkeavasta käyttäytymisestä, eli kyse on kaksinkertaisesta paineesta; paine olla puhumatta ja ei ole sanoja, joilla puhua.

Masentuneiden vanhempien lapset oppivat sopeutumaan ja olemaan hiljaa ja sopeuttamaan omat tarpeensa niihin ääneen lausumattomiin tarpeisiin, joita arvelevat vanhempiensa heiltä haluavan. Lapset ovat perheen ilmapuntari. Lapset tarkkailevat vanhempiaan ja välttävät kuormittamasta heitä; näin he pyrkivät helpottamaan vanhemman oloa. Lapset tarvitsevat aivan erityisen luvan ja tilan siihen, että heidän omat pelkonsa, kiukkunsa ja pettymyksensä tulevat kuulluksi.

Lasten oireet: Lapset, jotka sisäistävät vanhempiensa oireet ovat hyvin huolestuneita ja ahdistuneita. Lapset, jotka taas ulkoistavat oireensa voivat olla hyvin aggressiivisia ja epäsosiaalisia.

Välttelevät vanhemmat; Vanhemmat kokevat, että masennus on vaaraksi lapsille ja vetäytyvät suojellakseen lapsiaan. Siten välttely on molemminpuolista ja intuitiivista. Perheinterventio voi luoda vaihtoehtoisen mahdollisuuden ja lapset ja vanhemmat voivat ottaa toisiinsa turvallisesti kontaktia. vanhemmat voivat kertoa työntekijöiden tukemana, että vanhemman oireet eivät ole lapsen syytä

Perheinterventiosta saa lisätietoja Stakesin sivuilta.