|
LAUSUNTO KOSKIEN LASTENSUOJELULAIN KOKONAISUUDISTUSTA Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistys LUJA ry esittää huolensa ja samalla eriävän mielipiteensä seuraaviin kohtiin lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa: 59§ Yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten lukumäärä
Työryhmä esittää lastensuojelulaitoksessa yhdessä hoidettavan lapsiryhmän koon pienentämistä nykyisestä kahdeksasta seitsemään. Esitetty väite lasten suuresta vaihtuvuudesta ja sen mukanaan tuomasta levottomuudesta ei perustu tosiasialliseen tietämykseen ryhmädynamiikan ja yhteisökasvatuksen ilmiöistä. Paikkaluvun pienentäminen yhdellä ei käytännössä vaikuta lasten vaihtuvuuden määrään millään tavalla ja laitoksen omasta profiilista paljolti riippuu, minkä pituisia sijoitukset keskimäärin ovat. Erityisen tärkeää on huomioida myös se, että lääninhallitukset kautta Suomen ovat viime vuosina suosineet lastensuojelun laitoslupia myöntäessään nimenomaan 8-paikkaisten laitosten perustamista. Luvan myötä lastensuojelulaitosten kiinteistöt, henkilökunta ja laitoksen toiminta (esim. lasten kuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot) on suunniteltu 8 asiakaspaikkaa silmällä pitäen. Jos paikkaluku esityksen mukaisesti lasketaan seitsemään, tarkoittaa se käytännössä resurssien ylimitoitusta, joka puolestaan johtaa hoitovuorokausihintojen nousuun. Pahimmassa tapauksessa paikkaluvun pienentäminen johtaa siihen, että osa laitoksista joutuu lopettamaan toiminnan taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi. 60§ Henkilöstö
Työryhmän esityksen mukaan asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää.
Liitteenä olevan laskelman mukaisesti G19 palkkaluokkaan kuuluvan henkilön tuntipalkka sivukuluineen on tällä hetkellä 17,01€. Nykyisen minimihenkilöstömäärän 3,6 henkilöä/ 6 lasta tuntipalkkakertymäksi tulee 61,21€. Jos henkilöstön määrä nostetaan esityksen mukaisesti 7:ään, tulee tuntipalkkakertymäksi 119,04€. Toisin sanoen pelkästään työntekijöiden palkkakustannukset kaksinkertaistuvat. Koska ammattitaidolla lastensuojelutyötä tekevät yrittäjät eivät halua tinkiä tekemänsä työnsä laadusta sijoitettujen lasten kustannuksella, on selvää, että tämän tasoinen palkkakustannusten nousu nostaa hoitovuorokausihinnat todella korkeiksi ja karsii mitä ilmeisimmin osan lastensuojelulaitosten toimijoista pois. Herää myös kysymys, mitä tällainen palveluntuottajille aiheutuva kustannusten huima nousu aiheuttaa kuntien taloudelle. Heikentääkö tämä lasten ja nuorten avun saamista entisestään? Lisäksi työryhmä esittää, että hoito- ja kasvatustehtävissä olevasta henkilöstöstä vähintään kolmella tulee olla sosiaali- ja terveysalan AMK-tutkinto ja lopuilla sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Samassa muistiossa työryhmä kuitenkin edellyttää henkilöstöltä hyvin laaja-alaista ammattitaitoa johtuen sijoitettujen lasten ongelmien moninaisuudesta. Ristiriitaista on se, että uudet kelpoisuusvaatimukset tulevat kaventamaan ammatillisen osaamisen erittäin kapea-alaiseksi unohtaen samalla hoito- ja kasvatustyön kannalta erittäin merkittävässä roolissa olevat avustavat työntekijät. Moniammatillinen ja laaja-alainen kasvatusyhteisö ei voi syntyä pelkästään saman tieteen alan henkilöiden kesken, vaan hoidon, kasvatuksen ja kuntoutuksen tiiviys ja yhtenäisyys muodostuu eri alojen ammattilaisten yhteistyönä. 72§ Erityisen huolenpidon järjestäminen
Esityksen mukaan päätöksen erityisen huolenpidon järjestämisestä tekee sosiaalihuollosta vastaava toimielin.
Ongelmalliseksi käytännössä toiminnan tekee se, että useimmiten ne tilanteet, jotka edellyttävät erityisen huolenpidon aloittamista, syntyvät yhtäkkisesti ja vaativat sekä laitoksen henkilökunnalta että laitoksen johtajalta päätöksenteon osalta ripeää arviota ja toimintaa. On pystyttävä toimimaan ja puuttumaan nopeasti sekä lapsen oman turvallisuuden, toisten lasten turvallisuuden että henkilökunnan turvallisuuden takia. Ts. ei ole mahdollisuutta jäädä odottamaan työryhmän esityksessä mainitun toimielimen päätöstä. Koska lastensuojelulaitoksen vastuuhenkilön kelpoisuusehdot ovat tänä päivänä jo tarkoin määritelty, voisi olettaa, että valvovat toimielimet luottavat vastuuhenkilön päätöksentekokykyyn, joka perustuu sekä lapsen tuntemiseen että hänen ongelmiensa tiedostamiseen. Lisäksi on huomattava, että sosiaali-/ perusturvalautakuntien kokouksia on niin harvoin, että niiden taholta tapahtuva päätöksenteko ei ole lapsen edun mukaista ja voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa lapsen terveyttä ja kasvuolosuhteita.
Lopuksi viittaus sanomalehti Kalevan 8.11.2006 julkaisemaan kirjoitukseen ”Uusi lastensuojelulaki lisää kuntien kustannuksia”: Kirjoituksessa väitetään, että ”koko maassa tarvitaan lisää … ja parisataa työntekijää yksityisiin lastensuojelulaitoksiin”.
Kysymyksemme kuuluu: Millä matematiikalla kyseiset luvut on laskettu? Suomessa toimii tällä hetkellä yhteensä n. 450 perhekotia tai laitosta. Jos niissä jokaisessa olisi keskimäärin 6 lasta (mikä on ehdottomasti alakanttiin laskettu arvio huomioiden koulukodit sekä 8-paikkaiset ja sitä suuremmat laitokset), olisi sijaishuollossa yhteensä 2700 lasta. Nykyisen lainsäädännön mukaan työntekijäkerroin yhtä lasta kohti on oltava vähintään 0,62, jolloin työntekijämääräksi saadaan 1674 henkilöä. Jos uusi lastensuojelulaki tulee edellyttämään yhtä työntekijää/ lapsi (työntekijäkerroin 1), olisi työntekijämäärä uuden lain myötä 2700!
Toisin sanoen työntekijöitä laitoksiin tarvitaan lisää 1026 henkilöä mainitun 200 sijaan.
Mistä tällainen määrä työntekijöitä hankitaan, kun pätevyysvaatimukset koulutuksen suhteen ovat mitättömän yksipuoliset ja suppeat? Kuntaliiton lakimies Sami Uotinen ei turhaan esittänyt eriävää mielipidettään asiasta, sillä jokainen vähän laskettuaan huomaa, että huikean kalliiksi tämä arvokas ja vaativa työ lastensuojelulaitoksissa tulee!!! Pulkkila 28.6.2006 LUJA ry:n hallitus Reijo Runsas, kouluneuvos, Perhekoti Honkalyhty
Leena Väisänen, LT, psykoterapeutti
Esa Honkanen, työnohjaaja, erityisopettaja, perhekoti-isä; Perhekoti Kavela
Tapio Siekkinen, erityisopettaja, kasvatusjohtaja; Ojantakasen perhekoti Sirpa Ronkainen, sosiaaliohjaaja, perheterapeutti, johtaja; Jokilaakson Perhekodit
Erkki Väisänen, professori, psykiatri, perheterapeutti
Jaana Korva, nuoriso- ja raittiussihteeri
Tero Kylen, KM, perhekoti-isä, Sipilän perhekoti
Auli Siekkinen, sosiaalihuoltaja, perhekodin johtaja; Ojantakasen perhekoti
Sari Tuhkala, KM, opettaja, laitoksen johtaja; Siikajoen Nuorisokoti
Pia Ikäheimonen, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, kasvatusjohtaja, Saviston koti |
|
|
